Mikael “Miksu” on Suppilogin myyntipäällikkö, joka suhtautuu arjen haasteisiin huumorilla. Sukella mukaan hänen päivään ja lue blogi: “Tästä tulee hyvä päivä.”

Tästä tulee hyvä päivä.

Herätyskello pärähtää soimaan klo 6 – se ei kysy lupaa, se käskee. Silmät ristissä kompuroin kohti kahvinkeitintä, sillä vain kofeiini voi pelastaa aamun. Puuron keitto alkaa yhtä määrätietoisesti kuin suurtalouskeittiössä, vaikka lopputulos on todennäköisesti enemmän liisteriä kuin gourmetia.

Vedän verhot auki ja totean itselleni suurella itsevarmuudella: ”Tästä tulee hyvä päivä.” Sama mantra kuin eilen ja toissa päivänä ja se kuulostaa uskottavalta, jos sen sanoo itselleen tarpeeksi usein.

Kahvin ja puuron seurassa avaan läppärin. Sähköpostit kilpailevat huomiosta – kiireellisiin reagoin heti jo ennen toimistolle lähtöä. Portaalin myyntitilaukset näyttävät siltä, että robotti on ostanut koko varaston. Läppäri päättää aloittaa päivityksen, joten siirrän huomioni televisioon, jossa uutiset lisäävät oman säväyksensä aamuun: Suomi on voittanut Serbian koripallossa (kansallinen ihme), helteet ovat palaamassa syksyyn ja grillikausi on saanut jatkoajan (juuri kun villasukat kaivettiin esiin) ja sota Ukrainassa jatkuu valitettavasti – karu muistutus, että maailmassa on muutakin kuin aamukahvi, puuro, sähköpostit ja päivän myyntitilaukset.

Suihkun jälkeen huomaan, että on huono tukkapäivä. Kaljuuntuva päälaki vilkuttaa takaisin peilistä kuin majakka merimiehelle. Silti virnistän peilikuvalle ja sanon itselleni: “Tästä tulee hyvä päivä.”

Klo 7.30 auto käynnistyy ja vilkaisen viereiseen ruutuun pysäköityä moottoripyörääni – illalla on taas kurvailun aika, tästä tulee hyvä päivä!

Työmatkalla soitan työkaverille – käytännössä ilmainen psykologini. Käymme läpi uuden asiakkaan logistisia koukeroita kuin kaksi salapoliisia, jotka ratkoisivat rikosta. Hän antaa täsmällisiä vinkkejä, minä nyökyttelen vaikka hän ei sitä näekään.

Työpaikan parkkipaikalla on tilaa (ihme). Avatessani toimiston oven minua tervehtii vastakeitetyn kahvin jumalainen tuoksu ja työkaverin reipas tervehdys. Ei huono startti. Aamun mantra alkaa toimia, ”tästä siis tulee hyvä päivä”.

Läppäri päälle, eli “tehdas käyntiin” ja sähköpostien kimppuun. On hienoa havaita kuinka mielenkiintoisia kysymyksiä asiakkailla riittää: osa selkeitä, osa sellaista jotka vaativat tarkennuksia ja jotkin sellaisia, että pitää tarkistaa faktat tekniseltä tiimiltä.

Klo 9 Teams-palaveri. Pidän enemmän kasvotusten palavereista, mutta maantiede on mitä on. Onneksi asiakas on kiinnostunut ja kyselee fiksuja (jos tyhmiä edes on), joten tunti sujahtaa ohi kuin siivillä. Teamsin jälkeen täytän juomapullon ja alan perehtyä seuraavan asiakkaan nettisivuihin. On hyvä ja mielenkiintoista sekä tärkeää tutustua asiakkaaseen ennen tapaamista.

Lounaalla toimistoporukka patistaa minut mukaan läheiseen lounas ravintolaan. Tarjolla on mummonlihapullia ja muusia – turvallinen klassikko, eikä mikään hipsteriannos josta pitäisi arvuutella syönkö porkkanaa vai eksotiikkaa.

Iltapäivä alkaa myyntiryhmän palaverilla. Käymme läpi asiakascaseja ja markkinoinnin tuoreimpia taikatemppuja. Kahvi hörpitään lennossa, sillä seuraava asiakastapaaminen odottaa 20 minuutin ajomatkan päässä. Radio päälle ja mentaalinen kertaus – liikenne soljuu kuin kerrankin käsikirjoituksesta.

Paluu toimistolle kuluu sparraillessa kollegan kanssa myynnillisistä prosesseista (eli yritämme kuulostaa keskenämme viisailta). Parkkipaikka on täynnä, mutta onnistun löytämään viimeisen vapaan kolon. Juomapullo taas täyteen ja kohti henkilöstöinfoa, jossa tieto kulkee johdon ja tekijöiden välillä – Arvostan.

Päivän päätteeksi jäädään vielä vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa. Kotimatkalla soitan vaimolle: ehdotan moottoripyöräajelua ja innostus kuuluu heti äänestä. Lupaan ostaa jäätelön hänelle ja asia on sovittu.

Kotitiellä saan vielä puhelun eilisen tapaamisen johdolta. Linjan toisessa päässä ääni sanoo:
”Mikael, me ollaan mietitty – ja me ollaan mukana tarjoamassanne kokonaisuudessa. Miten edetään?”

Sisäinen fanfaarini soittaa torvia ja mielessäni joku heittää konfettia. Pidän äänen kuitenkin rauhallisena, selitän seuraavat stepit järjestelmällisesti ja asiakas vastaa tyytyväisesti: ”Näin tehdään.”

Puhelun jälkeen hymyilen entistä leveämmin. Päivän saldo: kahvia, liisteripuuroa, huono tukkapäivä, monta palaveria, liikevoitto ja illaksi moottoripyöräajelu vaimon kanssa. Ei hassumpi paketti – ehkä se aamun mantra “Tästä tulee hyvä päivä” ei ollutkaan pelkkä itsesuggestio, vaan ihan oikea ennustus.

Erinomaista työpäivää juuri sinulle.

–Miksu